Tämä on tarina sunnuntaipäivästä, tämä on tarina selviytymisestä.
Tuli taas se tunne, että minä laitan kaiken kuntoon! Eilen siivosimme koko huushollin, kokeilin ihan uutta reseptiä ja pasta carbonarasta tuli kamalan hyvää. Tänään selvitin opintoaikataulun koko keväälle, viikkasin pyykkiä, pesin astioita, hain harjoittelutukea, organisoin selaimen kirjanmerkit järjelliseen järjestykseen ja lopulta käänsin katseeni olohuoneen nurkkaan. Se on kaunis, se on mummon lipasto, mutta ah miten paljon TAVARAA sinne mahtuu!
Johtoja, kuulokkeita, postikortteja, kyniä, kirjepaperia, taskukalentereita menneiltä vuosilta. Enkö minä jo ennen muuttoa siivonnut tämän lipaston? Takuukuitteja, muistikirjoja, valokuvia, liimapuikkoja, työtodistuksia, maksettuja laskuja, syömätikkuja(?), tutkimusaineistoa. Eikö tämä koskaan lopu? Pelejä, karttoja, täytettyjä ja tyhjiä muistilappuja, muistiinpanoja, konferenssimatskua.
Lipastoa läpi käydessä mieleen nousi kysymys: Miksi en voi heittää turhia papereita suoraan roskiin, vaan ensin säilön ja sitten joudun tarkastamaan pinot uudelleen, kun kaikki paikat pursuavat turhaketta eikä minnekään mahdu enää mitään? Kuinka monta kertaa oikeasti olen tarvinnut paperilaskuja, kun maksutapahtumien kuitit voi nähdä nettipankista? Ja entäpä tämä tapa haalia muistoja matkoilta, onko tarpeellista säilyttää esimerkiksi pääsylippua joka museoon, jossa on ikinä käynyt?
Ja miksi postikorteista luopuminen on muuten niin vaikeaa? Enhän minä niitä enää lue uudelleen ja uudelleen, mutta osa niistä on niin kauniita, saapuneet ihanilta ihmisiltä.. Miten te olette ratkaisseet tämän postikorttien säilytysongelman? Itse päätin säilyttää kauneimmat kortit tulevaa "askartelua" varten. Eli siirsin päätöksenteon hamaan tulevaisuuteen. Ehkä jonain päivänä jaksan väkertää parhaista korteista jonkinmoisen albumin.
Mutta on se vaan niin, että lopussa kiitos seisoo. Tein päätöksiä, luovuin jostain kauniista viesteistä ja kamalasta kasasta turhaa paperiroskaa ja olo on heti helpompi. Tästä voimme johtaa seuraavan lausekkeen.
Siivoaminen = vaikeaa + haikeaa -> palkitsevaa.
Nyt lipaston kantta voi vaikka pitää auki ja esitellä sen interiööriä vierailijoille. Suunnitelmissa olisi myös käyttää lipastoa ompelukoneen työtasona. Se on ainoa taso, joka on oikealla korkeudella ompelemista ajatellen. Poistin siis kaikki tekosyyt ompelu-urakoiden aloittamiselle! arg
Kaikin puolin onnistunut sunnuntai.
Talviauringosta energiaa!
*
I was super productive today: cleaned this thing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä se sanoo?