2014-11-30

Pilkkutyyny DIY





Viime aikoina olen seikkaillut askartelublogien syövereissä ja löytänyt ah, niin monia mahtavia projekteja kokeiltavaksi. Ajattelin elvyttää näpertelyharrastuksen taas liekkeihin näin talvella. Ehkä se on tämä valon vähyys ja kolea sää, joka saa ihmisestä esiin sisäisen neuloja/parsijan. Vuosi sitten virkkasin maton! 

Nyt pidättäydyin tuunaushommissa ja toteutin The Lovely Drawer -blogin tyynyohjeen. Valkoinen H&M -tyynyliina sai pintaansa hauskoja mustia pilkkuja ja kulmiin kiinnitin mainiot tupsut! Tyynyliina löytyi jo omasta takaa, joten projektia varten ostin mustan kangastussin ja yhden monivärisen lankakerän. Halpaa ja hauskaa! Varsinkin tupsujen askartelu toi mieleen monia muistoja lapsuudesta, vaikka oli se sen verran monimutkaista, että oli pakko etsiä Youtubesta ohje-video toimenpidettä varten.




Omaan tahtiin ja omien taitojen mukaan askartelu on todella rentouttavaa puuhaa. Olen tallentanut parhaimmat ohjeet selaimen kirjanmerkkeihin omaan kansioonsa, jonka pariin voi aina palata, kun jokin askarteluprojekti olisi paikallaan. Sitä oikein odottaa, että pääsee toteuttamaan seuraavan idean ja näpertelemään jotain juttuja kotiin. Esimerkiksi tämä mummon lipaston nuppituunaus on yksi omista suosikeistani.

Viime aikoina olen kokeillut ensi kertaa elämässäni aika moniakin juttuja, mutta niistä lisää varmaan noin kuukauden päästä, kun joululahjat on jaettu.;)

Rentouttavaa sunnuntaita ja muistakaa polttaa kynttilöitä paljon mutta turvallisesti!


*


Black dots & pom poms pillow. 


2014-11-21

Tyttö ja tähti





Kello/Casio . kaulakoru/OliveYewJewels . korvikset/Snö of Sweden


Olen tainnut pariin otteeseen kertoa siitä, miten Etsy on kaveri. Etsystä löytyi tämä ruusukultainen tähtikaulakoru, jonka tässä taannoin oivalsin tarvitsevani. Tällä kertaa huutoon vastasi jenkkiläinen OliveYewJewels, josta koru matkasi merten takaa mutkattomasti kotiovelle saakka.

Ruusukulta on kätevä välimuotometalli, joka taittaa viehättävästi niin keltakultaa kuin hopeaakin, joten sen avulla voi kätevästi yhdistää erivärisiä ja -laatuisia metalleja toisiinsa.

En tiedä on se syksyn tuomaa, mutta oma pukeutuminen on mennyt yhä vain harmaammaksi. Olen antanut itselleni luvan ostaa vaatekaupasta mustaa ja harmaan eri sävyjä. Rohkeasti voin todeta, että musta on mun juttu ja omatuntoni on puhdas. Onneksi kultaiset korut ja uusi, aikaisemmin haaveilemani rannekello piristävät kivasti melko mustahkoa vaatekertaa.


*

Rosegold star by OliveYewJewels on Etsy.


2014-11-16

Nanny Still pour moi





Vielä ennen paluuta idästä Tampereelle tuli viesti "Hei muruset, tulkaa vielä käymään niin saat sun synttärilahjan." Nämä on niitä parhaimman laatuisia viestejä, joten kun kutsu kävi, niin riensin paikalle as soon as possible. Paketista kuoriutui ystävän bongaama kirpputorilöytö - Nanny Stillin Riihimäen lasille konsulttityönä syntynyt Kirsi -sarjan kannellinen purkki. Sarjaa tuotettiin vuodesta 1983 ja aina 1990-luvuna alkuun saakka.

Kyllä ystävyys tietää hyvin, mistä toinen tykkää. Nyt purkki on paraatipaikalla keittiössä ja sai sisälleen muutaman piparkakun.

Kiitos Hanna rakas!





Tänä vuonna odotan olen aloittanut joulunodotuksen kuin huomaamatta. Kotiin on kertynyt piparkakkujen lisäksi glögiä ja ikkunassa killuu ensimmäinen jouluvalo. Onhan jo marraskuu, synkimmistä synkin syntymäpäiväkuukauteni, jolloin on aika taas totutella kylmään, synkkyyteen, harmauteen ja paksuun pilviverhoon. 

Mutta marraskuussa on tiettyä luonnetta, jos tästä kuusta selviää on edessä joulu. Ja marraskuu vahvistaa luonnetta, eikö! 


*


Kirsi jar by Nanny Still.


2014-11-15

Rahin verhoilu DIY



Vanha sanonta "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää paikkaansa, todistin sen tänään, kun muutaman vuoden tehokkaan ja intensiivisen suunnittelun jälkeen toteutin rahin verhoilun. Sohvaan kuuluvan jalkapallin päälle on vuosien saatossa kaatunut vettä sun muita aineita ja sametti on muuttanut väriä melko laikukkaan tunkkaiseksi, joten oli korkea aika kokeilla millaisia käsillä tekemisen taitoja on kässätunneista jäänyt jäljelle. 

1) Lähtötilanne, yäk.





Sopivan kankaan päättäminen oli aivan oma lukunsa. Eurokankaasta lähti ensi yrittämällä mukaan yrttinen kasviaihe, josta tulikin sitten verho. Toisella kerralla onnistuin pitämään päämäärän tiukasti mielessäni ja päädyin lopulta neutraaliin vaaleaan ja vahvaan verhoilukankaiseen, jossa on kohokuviona raitoja. Tavoitteena oli saada rahille päällys, joka sopii yhteen useamman eri kuosin kanssa. 140cm x 250cm palalle hintaa tuli vajaa 25 euroa.

2) Kangas päätetty, jes.




Rahin melko kulmikas muoto aiheutti pitkällisen pohdinnan siitä, kuinka verhoilu olisi järkevintä toteuttaa, jotta lopputulos olisi riittävän siisti, mutta silti teknisesti toteutettavissa tällaiselle poropeukalolle. Äidiltä joululahjaksi saatu ompelukone helpotti verhoiluun ryhtymistä kummasti ja päädyin toteuttamaan verhoilun keskivaikealla silmämääräisesti mittailulla. Kankaan raitakuosista oli onneksi helppo tarkistaa kuinka suorassa kangas kulmiin verrattuna on.

3) Kankaan silitys ja puolen valinta.

4) Nurjalta puolelta kulmien nuppineuloitus, ei kangasta liikaa pingottaen.





Nuppineulojen asettelun jälkeen voisi tarkempi henkilö ensin harsia saumat, mutta olin rohkea ja ommella hurautin saumat kiinni saman tien ompelukoneella. Luotto on kova, kun ei mitään osaa, varsinkaan pelätä epäonnistumista! Ommellessa on hyvä tuplapakitella saumojen alkupäissä, että sidos varmasti kestää vaikka rahilla pomppimisen.

5) Saumojen ompelu.

6) Kankaan leikkaus noin 2 cm saumasta. Reunan siksakkaus.




Nyt näyttää jo hyvältä. Kun kangas pyöräytetään ympäri muodostuu pussi, joka on syytä pitää hieman rahia väljempänä, jotta se kestää istumisen ja muun liikkeen. Tässä rahissa erottuvat tyynyosa ja kovempi alaosa selvästi, joten päätin sitoa sauman ihan perinteisellä juuttinarulla, kun muuta narua en omista. Kiristin narun sen verran tiukaksi, ettei juuttinaru tai sen (punainen) väri näy.

7) Pussin asettelu.

8) Narulla tyynyosan ja alaosan erottaminen.





Sitten päästäänkin siihen hauskimpaan, mutta tarkkuutta vaativaan osioon: nitojan kanssa työskentelyyn! Ostin tätä varten Claes Ohlsonilta verhoiluun suositellun nitojan ja 8mm syvyyteen iskeytyviä niittejä. Wow mikä tunne paukutella menemään. Pidin tässäkin työvaiheessa kankaan melko napakkana, mutta en vetänyt sitä äärimmilleen, jotta kangas kestäisi paremmin. Ehkä kankaan oikean kiristys-suhteen löytäminen onkin verhoilussa se kaiken aa ja oo.

9) Kankaan helmojen lyhennys.

10) Reunojen sisään taittaminen ja nidonta.




11) Ja voilá, se on siinä.





Mitäpä olette mieltä? Itse olen todella tyytyväinen, sillä tähän taitotasoon nähden lopputulos näyttää oikein hyvältä. Ainut huono puoli projektissa on se, että nyt sohva näyttää uuden rahin rinnalla entistä kulahtaneemmalta. Loputon facelift-kierre on alkanut.

Ja kukaan ei sitten juopottele tämän rahin puhtaan valkean kuosin lähettyvillä tai oon tosi pettynyt, kaverit.


*


Upholstering footstool DIY finished.


2014-10-21

Rakas syksyseni



Kävimme jokunen tovi sitten kaukana idässä. Äidin kasvitarha oli alkanut jähmettyä talviteloilleen, kukkasia peitti kuura ja kameran kanssa operointi ilman hansikkaita oli melkoisen kylmää kyytiä. 

Siltikin oli mukavaa noudattaa perinteitä ja käydä läpi puutarhan jokainen kolkka kuvaten kuolevia kukkapenkkejä. Kameran läpi katsottuna pienimmätkin yksityiskohdatkin erottuvat ja luonto osoittautuu täydelliseksi. 







Luontokuvausrintamalla on ollut viime kuukausina hyvin hiljaista. On niin eri asia ottaa valokuvia huonekaluista ja koriste-esineistä, kuin kuvata luontoa. Huoneiden kuvaamisessa on omat niksinsä ja on mukava huomata kuinka silläkin saralla voi kehittyä paremmaksi. Silti tekisi mieli aina palata kuvaamaan outoja lehtiä, ruohonkorsia tai laitureita järven rannalla... ehkä niiden kuvaamisesta saan ne parhaimmat vibat.






Mutta ei voi mitään, oma moka jos en ole osannut ottaa aikaa tai viitsinyt kameran kanssa pihalle. Ehkä olisi parasta välillä palata niiden perusasioiden äärelle ja miettiä mistä asioista oikeasti on nauttinut elämässään. Ja toteuttaa sitten niitä sopivissa määrin.

Itse ajattelin jatkaa luontokuvausta. Ehkä voisin myös kirjoittaa jonkin runon jossain välissä. Omenahilloa varten löytyy jo omenoita jääkaapista.


*

Nature photography is my favorite.

2014-10-08

Lukuvinkki Sinulle




Muutama tovi taaksepäin työtoveri rojautti huoneen lattialle pahvilaatikollisen kirjoja ja ilmoitti, että saa ottaa! Ah, parhautta. Laatikosta löytyi fantasiaa, scifiä, lastenkirjoja, you name it. Kuin haaskalle kerääntyvät raadonsyöjät oli huone pian täynnä työläisiä ilmaisten kirjojen perässä (hieman kärjistäen). Minäkin sain osani eikä mikään ole yhtä kivaa, kun saada täytettä kirjahyllyyn ihan ilmaiseksi.

Saaliiksi lähti kirjoja neljä, joista on yksi nostettava yli muiden. 

Terry Pratchetin ja Neil Gaimanin yhteinen kirjaprojekti Hyviä enteitä; Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset (Jalava 1992) on erittäin hyvä kirja. Jopa niin hyvä, että sen suomennettu laitos on käynyt perin harvinaiseksi. Divareista ei opusta löydy ja kuuleman mukaan myös useamman kirjaston hyllyt kumisevat tyhjyyttään Hyviä enteitä. Nopea guuglailu kertoo, että suomennoksesta pyydetään noin 90-150 euroa (kertovat meille Huuto.net sekä Antikvariaatti.fi), oih ja voih.

Valitettavasti työkamun laatikosta ei suomenkielistä kirjaa löytynyt, mutta nyt omistan Agnesin hienot ennustukset enkuksi pokkariversiona. Jee! Pratchetin ja Gaimanin kulttiteos on mahtavan hauska ja synkeä maailmanlopun teksti, jossa yritetään estää raamatullinen maailmanloppu maapallolla. Siis oikeesti, hauskaa touhua, on enkeleitä ja demoneja ja erinäisiä sattumuksia. 




Tämä vois olla mun virallinen lukuvinkki jouluksi eli lahjaidea pukinkonttiin erityisesti pojille. Ja jos jostain löytyy suomenkielinen versio niin sen voisi sitten vakuumipakata ja asettaa holviin kasvamaan arvoa.

Muut mukaan lähteneet kirjat olivat; Mario Puzon Kummisetä, Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha ja A. A. Milnen Nalle Puh. Melko sekava kirjamaku, mutta ei se mitään.

Kirjat ovat kyllä ihania, mutta niitä kertyy huomaamatta sinne tänne. Jos kirjavuoret kotona ahdistavat, voi työpaikalle pystyttää kirjanvaihtohyllyn. Jokainen voi tuoda sinne omat ylimääräiset kirjansa ja ottaa mukaan uutta luettavaa maksutta. Itse olen päätynyt sellaiseen kompromissiin, että kirjahyllyssäni saa olla vain sellaisia kirjoja, jotka olen itse lukenut ja joista olen oikein kovasti nauttinut. Jos joku kirja ei nappaa, siitä on päästävä eroon pikimmiten.

Lopulta hyllyyn jää jäljelle vain best of the best.


*


Lovely free books.

2014-10-05

Keittiön nopea facelift



Keittiössä tapahtui eilen nopea ja halpa kasvojenkohotus. Rupesi vaan ärsyttämään samat vanhat kupit ja aluset, ihan tyhmiä ja likaisia ja tyhmiä kaikki. Onneksi olin aktiivinen enkä jäänyt märehtimään asioiden laitaa, vaan otin jutut asiat pois ja korvasin ne uusilla. 

Tähän liittyy nyt pienoinen heureka-elämys, jonka koin. Vanha tavara nimittäin muuttuu uudeksi uudessa ympäristössä! Kun kipot ja kupit, purkit ja purnukat sekoitetaan keskenään kamasta syntyy aivan uudenlaisia elämyksiä. Kaikki tämänkin faceliftin tarvikkeet löytyivät omasta takaa. Kehotankin kaikkia keittiöönsä kyllästyneitä avaamaan kaappien ja laatikoiden ovet ja rohkeasti kokeilemaan erilaisia, oudoltakin tuntuvia sommitelmia tutuille pinnoille tahi kodin ongelmakohtiin.

Selvitetäänpä mitä keittiössä tapahtui:




Ikean teräksinen Droppar öljy- ja viinietikka-setti joutui luopumaan asetistaan ja purkit päätyivät Japanista ostetun keraamisen lautasen päälle balsamicon viereen. Tästä pienestä muutoksesta tuli heti kodinhengettärelle parempi fiilis, että tästä se lähtee ou jee.






Keittiötason toisessa päädyssä on ajelehtinut vuoden mittaan monenmoista romua, kuten muistilappuja, kyniä, tauluja ja kasveja. Mikään ei oikein ole ollut hyvä. 

Nyt otin sen asenteen, että esille laitetaan keittiöön kuuluvia tarvikkeita ja heti tuli hyvä. Sipuli pääsi pussista paistattelemaan paraatipaikalle nekkaan. Korkkinen pyöreä pannunalunen on kulkeutunut miehen poikamiesboksista. Muratti tuo mukavaa vehreyttä korkin, puun ja ruskean lasin viereen. Ruskea puhuttelee tällä hetkellä syvästi, se on syksyn tuomaa sekin.

Housen talouspaperiteline oli edellisessä elämässään ruskea, mutta jotenkin väärällä tavalla. Sain tarpeekseni ja maalasin sen hetken mielijohteesta turkoosiksi. Lopuksi näytin koko komeudelle hieman hiomapaperia ja voilá, on se ainakin uniikki.




Sitten jälleen eräs köyhän miehen ratkaisu, johon olen oikein tyytyväinen. Emme saa porata asunnon seiniin reikiä, joten ikiaikainen toiveeni metallikiskosta, johon voisi ripustaa pannut ja kasarit koukkuihin roikkumaan, ei ole vieläkään toteutunut. 

Keittiön seinästä löytyy kuitenkin kaksi outoa ruuvia, joiden väliin ymmärsin lopulta kokeilla metallilankaa. Ja hei, sehän on ihan toimiva ratkaisu, johon saa ainakin kevyimmät metallitarvikkeet, liput ja laput nätisti esiin.

Ta-daa, siinä se! Mitäpä tykkäätte?


*

Kitchen facelift.


2014-09-28

Kellohampsterin paluu.


Olen toivoton kello-ihminen. 

En siis sillä tavoin, että olisin aina ajoissa paikalla tai aikatauluttaisin joka minuutin kalenteristani jollekin toiminnolle (hah minäkö). On toki kiva ja oikein suositeltavaa olla paikalla sovittuna aikana. Mielummin kuitenkin saavun tapaamisiin omaan tahtiini enkä kiirehdi katuja stressipallona, joka säteilee tehokkuutta ja hivenen paniikkia muihin ihmisiin. Lähden luennolle ja töihin aina hyvissä ajoin, että saan fiilistellä aamuja rauhassa. Muistan hyvin nuorena tyttönä ensimmäisen vierailuni Helsinkiin, sillä tuntui kummalliselta, että ihmiset kävelivät kadulla niin pirun nopeasti, eikä kukaan katsonut vastaantulijaa silmiin. Tuntui rentouttavalta palata idän rauhaan kiireisen pääkaupunkiseudun jälkeen.

Olen tulkinnut, että minuun on geneettisesti koodattu vahva downshiftaus-mentaliteetti, sillä haluan pitää kalenterini vapaana kotoilulle ja rauhoittumiselle. Ihailen ihmisiä, joilla on paljon harrastuksia ja tekemistä myös vapaa-ajalla, sillä en itse jaksa pitää kiinni harrastamisesta. Kokeilen erilaisia asioita mielelläni, mutta yleensä en ole kovin oma-aloitteinen kokeilujen järjestämiseksi. Toisinaan haluan olla kotonakin aivan hiljaa itsekseni ja tarkkailla maailmaa ikkunan läpi. 

"...introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”." (wikipedia)

Huh huh, melkoisen osuvaa. Onneksi olen oppinut haastamaan itseni ottamaan osaa, olemaan sosiaalinen ja kävelemään kadullakin aina välillä oikein nopeasti.

Mutta asiaan. Kello-ihmisenä oleminen tarkoittaa minun tapauksessani rakkautta kauniisiin kelloihin. Ah, kelloja kelloja! Niin monenlaisia, eri väreissä ja kuoseissa. Tahdon saada ne kaikki, tai ainakin suurimman osan.

Tämän syksyn huokailuttavimmat tapaukset ovat selkeitä ja metallisia. Huomasin kesän aikana korulaatikkoni potevan akuuttia kullan kaipuuta ja ah nyt niin trendikäs ruusukultakin näyttää omaan silmääni oikein mainiolta. 



 

 

Casio A168WG-9EF / Marc by Marc Jacobs MBM3244
 Lacoste VICTORIA / Timex T2P223


Mielestäni on täysin ok, että kello on vähän muhku ja se saa näkyä. Kun muutoin nykyisin käytän melko pieniä ja minimalistisia koruja ja pukeutuminenkin on muuttunut aina vain konservatiivisempaan suuntaan voi paksulla ja kimaltelevalla kellolla hieman räväyttää. Yleensä ostan halvan, noin viidenkympin kellon vuoden tai parin välein ja käytän sitä joka päivä, kunnes kello on täysin kulunut (halpojen kellojen vitsaus) ja löydän uuden. En osaa mätsätä kelloja asukokonaisuuksiin, vaan luotan yhteen ja samaan kaikissa tilanteissa tietenkin pois lukien juhlapukeutuminen. 

Hintahaitarissaan nämä kellot seilaavat neljästäkympistä aina vajaan kolmeensataan skibale. Mitään kellojen massaostoja ei siis todellakaan ole tiedossa. Ehkä joskus omistan jonkun oikein hienon ja kalliin kellon, jonka voin periyttää lahjana jälkipolville.

Näyttää edelleen pahasti siltä, että tulevat lapseni omistavat jo etukäteen järkyttävän määrän roinaa. Tai sitten minut haudataan tuon Lacosten kellon kanssa.

*

Autumn watch wish list.

2014-08-26

Made in Finland by Kumela




Vaikka olen asettanut ehdottoman ein kaikille lasimaljakoille ja ikkunalautoja täyttäville purnukoille päätyi yksi kaverin tarjottelema riihimäkeläinen silti omistukseeni kesän aikana. Kumelan ruskea lasimalja on kyllä kamalan kaunis, varsinkin aurinkoisella ikkunalaudalla! En tiedä maljan nimeä, mutta pohjassa on Kaj Blomqvistin signeeraus.

Tämän(kin) voin sitten perinnöksi lapsille jättää.


Hohoo kämppä muuttuu vähä vähältä mummolaksi. Missähän vaiheessa mies huomaa..

*

Kumela vase by Kaj Blomqvist.

2014-08-23

Kasvikauneutta




Eilen oli paras ja kaunein perjantai. Edessä viikonloppu ja viikon loma. Matka Helsinkiin ja pari yötä hotellissa. Syksyinen, mutta aurinkoinen sää harmauden ja sateen välissä.

Ylämäkeä taapertaessani katse osui kukkakaupan ikkunaan, jota olen monta kertaa ihaillut. Tällä kertaa pysähdyin ja menin sisään. Mukaan lähti kaksi pienen pientä, mutta ah niin sievää kasvia. Tämä piikkisempi on viirukirjotähti ja toinen jokin mehikasvi X. Kukkalauta kaunistui taas kertaheitolla.

Syksy saa tulla.

*

New flowers for autumn.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...