Spring wish list

Kevään tulon huomaa paitsi siitä, että säät muuttuvat ja linnut laulelevat puissa, myös siitä, että vaatekuvastoja tulvii asuntoon ovista, ikkunoista ja postiluukuista. Keväällä saapuvat ensimmäiset merkit tulevan kesän muotihullutuksista. On aina jännittävää mutta myös pelottavaa nähdä, mitä muotitalot haluavat meidän laittavan päällemme. Tekevätkö kukkalegginsit paluun? Milloin trumpettihousut tai nappiverkkarit tulevat taas muotiin? Kuvastot saattavat myös aiheuttaa pettymyksen tunteita, kun muoti muuttuu ja itse ei pysy mukana ei millään. Olenko ainut, josta tuntuu tuntuu, että ihan perusasiat ovat välillä hukassa muotisuunnittelijoilta. Miksi esimerkiksi paitoihin ja mekkoihin ei enää viitsitä lisätä hihoja, edes lyhyitä? Hihattomuus ei pue minua, joten odotan sitä päivää, kun muodin tuulet kääntyvät taas hihojenmyötäisiksi. 

Kuvastot synnyttävät ihmisessä kaikenlaisia haluamisia ja toiveita ja sitten pitää taas rientää ostamaan jotain uutta. Olen päättänyt vastustaa haluamista tänä keväänä voimakkaasti tai ainakin niin paljon kun pystyn. Päästökselle tukea antaa pikku taloutemme heiveröinen balanssi. Kesällä tiedän tilanteen helpottuvan, joten sitä odotellessa on syytä kerätä listaa asioista, joita haluan, mutta en osta.

 

 

  

Laukku Seppälä / Mekko Seppälä

Ballerinat H&M / Sormukset Belinda Saville

The Avery Tote OneEleven Studio / Mint Oxfords The Drifter Leather

Onko teillä aikomuksena uudistaa vaatekaappia lähiaikoina ja mihin suuntaan? Oma toiveeni olisi löytää vaatekaappiin lisää mukavia, rentoja mutta siistejä luottovaatteita, joita kiskoa päälle mikä päivä vaan. Seilori-look puree edelleen, joten raitoja raitoja... Sen rinnalle hieman ruskeaa nahkaa, aurinkolasit ja huulipunaa niin nam, kesä saa tulla. 

*

My wish list for next summer. Sailor look, stripes and leather.

Mikä pieni eläin ja miksi?

Laura a'la 2009

Aloitin tämän blogin pitämisen kauan aikaa sitten, hamassa menneisyydessä. Silloin blogi koostui yleisimmin tekstistä, kuvia ei ollut nimeksikään. Aiheet olivat melko henkilökohtaisia, kuitenkin niin, etten paljastanut mitään tarkempia yksityiskohtia itsestäni. Postausväli oli melko satunnainen ja lähinnä kirjoitin vain omaksi ja muutaman ystävän iloksi.

Nyttemmin blogi on herännyt uudelleen eloon ja tyylikin on muuttunut visuaalisemmaksi ja rennommaksi. Bloggailu on mitä mukavinta puuhaa ja kehujakin olen saanut! Ai miten mukavaa. Kiitos paljon kaikille lukijoille ja seuraajille.

Jokin aika sitten sain kysymyksen liittyen blogin nimeen. Siis mikä pieni eläin ja mitä se aikoo, jotain erikoistako?

Noh, blogin nimi kehittyi aikana, jolloin puheessa risteili sekalainen joukko eläimiä sekä aikomisia. Eläin on eräs hieno joensuulainen yhtye, jota siihen aikaan kuuntelimme toverien kanssa ja kävimme katsomassa livenä muutamaan otteeseen baareissa ja festareilla. Lisäksi asiaan saattaa jollain alitajunnan tasolla liittyä tämä toinen legendaarinen eläimiä ja alkoholia yhdistävä kappale.

Tuohon aikaan elämääni liittyi paljon asioita, joihin en ollut tyytyväinen ja joita halusin muuttaa. Kamujen kanssa keskusteltiin miltei joka päivä pitkään ja hartaasti elämästä ja näistä asioista, käytiin kahveella ja teellä, pidettiin leffailtoja ja kokkailtiin yhdessä. Syntyi aikominen, se tunne, että vielä minä niin tai näin teen, aivan varmasti, sitten joskus. Elämää oli hauska suunnitella eteenpäin ja kehittää itselleen mielenkiintoisia harrastuksia ja tekemistä opiskelujen vastapainoksi. 

Vasta jossain vaiheessa havaitsin, että olin saattanut elämäni uusille urille ja että aikominen oli muuttunut toteuttamiseksi. Minua harmittavat seikat olivat muuntautuneet. Aloitin liikuntaharrastuksen. Tein vapaaehtoistyötä. Lähdin vaihtoon. Huomasin, että muutoksesta puhuminen on ensimmäinen osa muutosta. Onnellisuus tuli, kun toteutin asioita, jotka koin itselleni tärkeiksi. Ja elämä oli ihanaa, kun sanoimme sen olevan ihanaa.

Tiivistetysti voisi todeta, että blogin nimi tulee siitä, kun oli kerran eräs tyttö, joka aikoi paljon ja monia asioita. Se on muistutus, ettei toteuttaminen ole kovin vaikeaa eikä elämä oikeastaan ole kamalan monimutkainen juttu.

*

The name of this blog "small animal plans a lot, really" means that life is not so complicated and that talking about change is a first step towards the change.

Kurkistus astiakaappiin

Uudessa asunnossa on ihanan iso keittiö ja keittiössä lasikaappi. On niin riemuisaa täyttää tätä kaappia lautasilla, mukeilla ja laseilla. Entisessä kaksiossa kun ei ollut kaappitilaa nimeksikään, jonka vuoksi nämä ylähyllyn lasit asustivat vanhemien luona laatikoissa.

Pariskuntaelämä on siitä jännää, että kun kaksi ihmistä muuttaa yhteen, asioita on äkkiä tuplamäärä. Siinä sitten yritetään sovittaa kuppeja ja kippoja yhteen ja hahmottaa jonkinlaista toimivaa kokonaisuutta. Osa kaapin sisällöstä alunperin miehen, osa minun, osa yhdessä hankittua ja osa lahjaksi saatua. 

Viehättävät valkoviinilasit jostain vuosien takaa. Ehkä hieman pienemmät mihin nykyihminen on tottunut, mutta pitää vaan kallistaa viinipulloa useammin.

Jorma Vennolan Iittalalle suunnittelemat Paula-glögilasit.

Lahjaksi saadut snapsilasit.

Viinilasien ja snapsilasien välissä ilmeisesti jonkinmoiset sherry/liköörilasit. Onko kellään vinkkejä hyvien sherryn tai liköörien suhteen?

Japanissa lahjaksi saadut Totoro-mukit, merkki Ghilbi. Siniset lasit Iittalaa.

Kahvikupit Iittalaa ja House of Rymiä.

Melko perinteisiä merkkejä siis, joukossa muutama vanhempi ja muutama uudempi tapaus. Toiveissa olisi ostaa lisää leipälautasia, jotain mukavaa väriä tai printtiä. Punaviinilasitkin puuttuu, mutta punaviiniä ei kamalasti kyllä tässä taloudessa juoda, kun tuloksena on aina mitä karmein päänsärky.

Pitäisikin kouluttaa itseään noiden alkoholijuomien suhteen niin, että joka lasille olisi kaapissa jokin pullo, josta tarjota hömpsy aterian yhteydessä. Viehätyn suuresti sellaisista nostalgisista illallisista, jossa pöytä on katettu koreaksi, on alkukeitto, pääruoka ja jälkiruoka sekä miljoona haarukkaa, veistä ja lasia, josta ryypätään mitä ihmeellisimpiä juomia aterioinnin lomassa. Sitten puhutaan khyltthyyristä ja lauletaan ehkä jonkin laulu.

Sitten pitääkin ostaa isompi ruokapöytä...

*

Glass n' stuff.

Ihana kamala sohva

Tässä on meidän sohva. 

Kun muutama vuosi takaperin muutimme yhteen, en omistanut muita suuria huonekaluja kuin parisängyn ja työpöydän, sillä olin asustellut koko opiskeluaikani pienen pienissä kimppakämpissä, jonne ei mahtunut kuin välttämättömimmät. Mies taas oli antanut omat huonekalunsa sukulaisille ja kavereille, sillä samaan aikaan kun itse käväisin vaihdossa Japanissa, hän matkusti puoleksi vuodeksi Australiaan lomailemaan ja tekemään töitä. Ensimmäinen yhteinen koti koostui hajanaisesta joukosta pikkutavaraa, tv-tason ja sohvapöydän virkaa toimittivat legendaariset valkoiset lihalaatikot, ei ollut ruokapöytää, ei kahvinkeitintä, ei mikroa.

Huonekaluja alettiin kerryttämään pikku hiljaa huonekaluliikkeistä ja kirpputoreilta. Tästä sohvasta vinkkasi miehen sisko, jonka ystävät halusivat myydä sohvan ja siihen kuuluvan rahin ennen muuttoa suurempaan asuntoon. Sohva oli siisti, halpa ja sen sisuksista löytyy mahtavan käytännöllinen esiin taitettava kahden hengen vuode, jolle on ajan kuluessa saanut peitellä nukkumaan useamman kaverin.

Mutta sohva on kieltämättä jo hieman ryytynyt. Päällys on aina rytyssä, pehmusteet painuvat istujan painosta mitä epäergonomisimpiin asentoihin ja niitä saa aina olla muussaamassa paremmaksi. Kun pehmusteet ovat mitä ovat, saa selän tueksi kasata tsiljoona miljoona tyynyä, joiden möyhyminen oikeisiin asentoihin on sekin oma hommansa. Haaveena olisi ostaa uusi, entistä ehompi sohva, jonka pehmusteet säilyttäisivät muotonsa ja tukisivat paremmin istujaa.

Toisaalta olen aika huono vaihtamaan uusiin tavaroita ja huonekaluja, jotka ovat oikeastaan ihan toimivia, mutta silti niissä on se jokin juttu, joka ärsyttää. Kun on tässä elämässä muitakin rahareikiä ja sijoituskohteita. Sohvan lisäksi selkää ei syleile nykyinen sänky, mutta kun sängytkin ovat niin karsean kalliita. Kaikki on niin kovin kallista. Toisaalta laadusta pitää maksaa. Ja selän hyvinvointiin kannattaa panostaa.

Jonain päivänä sanon hei heit tälle vanhalle, hyvin palvelleelle sohvalle ja ostan UUDEN raikkaamman ja tukevamman tapauksen. Se on vissi. Sitä päivää odotellessa jatkuu tämän sohvan päivittäinen muhentaminen uuteen uskoon.

*

Our old couch. Someday I'll buy a new one.

Koirapäivä jäällä

Viikonloppu vietettiin idässä. Juhlittiin kauniin kaiman viimeisiä kaksikymppisiä ennen seuraavalle vuosikymmenelle siirtymistä. Entisen kotikaupungin kadut olivat samat, ihmiset baareissa ja kuppiloissa sitä vastoin näyttivät kaikki melko tuntemattomilta. Näyttäisi siltä, että kaikki tutut yliopistoajoilta ovat muuttaneet pois tai eivät vaan sattuneet samoille kulmille.

Oli hienoa, leutoa, rentoa, eikä kiire minnekään. Ehti hengähtää. Ja käydä huiskuhäntien kanssa jäällä. Kaukaisuudessa istui kaksi pilkkijää, muuten missään ei näkynyt ketään muita.

Rannalle vievälle tielle oli noussut aika paljon vettä. Ilmeisesti kevät on tulossa. 

Huomenna on Sulon päivä ja Ilosaarirock ilmoittaa loput esiintyjänsä. Pikku hiljaa kevät ja kesä alkavat täyttyä suunnitelmista, matkasta Helsinkiin, festareista, harjoittelu-jaksosta.. Enää on selvittävä kevään kursseista, esseistä, ryhmätöistä ja tiedonhaun testeistä. Kyllä se tästä.

*

We spent last weekend in East. It was so peaceful.

Muutoksia blogin ulkoasussa

Blogi ulkoasu on kokenut hienoisia uudistuksia. Tavoitteena on selkeyttää kokonaisuutta sekä päästä eroon ylimääräisistä hörsöistä. Postausten kuvakoko kasvoi ja palstan leveydet muuttuivat siten, että oikea palsta on nyt hieman kapeampi ja pääpalsta taas leveämpi. Tarkoituksena olisi saada tekstille ja kuville hieman väljyyttä. Kaikkien vanhojen merkintöjen kuvia en aio muokata suuremmaksi, mutta näillä asetuksilla kirjoitan sitten uudet päivitykset.

Page header eli blogin kansikuva säilyy samana, mutta senkin koko kasvoi hieman ja samalla tein joitain pieniä muutoksia tekstin asetteluun. Blogin seuraamisvälineet löytyvät nyt yläpalkista kansikuvan alta. Karsintatoimenpiteitä kohdistin tagipilveen, joka on nyt hieman suppeampi. Oikea palsta on muutoinkin keveämpi ja mukavan simppeli.

Miltä uudistus näyttää teidän ruuduillanne?

Tällä ulkoasulla jatketaan varmaan ainakin kesään saakka. Riippuen valokuvausinspiraatiosta, saattavat blogin väritys ja kansikuva muuttua sitten uudemman kerran. Mutta muutoshan on vain mukavaa, ainakin näin bloggarin näkökulmasta.

*

Slight changes on page header and layout. How do you like it now?