Ihana kamala sohva

Tässä on meidän sohva. 

Kun muutama vuosi takaperin muutimme yhteen, en omistanut muita suuria huonekaluja kuin parisängyn ja työpöydän, sillä olin asustellut koko opiskeluaikani pienen pienissä kimppakämpissä, jonne ei mahtunut kuin välttämättömimmät. Mies taas oli antanut omat huonekalunsa sukulaisille ja kavereille, sillä samaan aikaan kun itse käväisin vaihdossa Japanissa, hän matkusti puoleksi vuodeksi Australiaan lomailemaan ja tekemään töitä. Ensimmäinen yhteinen koti koostui hajanaisesta joukosta pikkutavaraa, tv-tason ja sohvapöydän virkaa toimittivat legendaariset valkoiset lihalaatikot, ei ollut ruokapöytää, ei kahvinkeitintä, ei mikroa.

Huonekaluja alettiin kerryttämään pikku hiljaa huonekaluliikkeistä ja kirpputoreilta. Tästä sohvasta vinkkasi miehen sisko, jonka ystävät halusivat myydä sohvan ja siihen kuuluvan rahin ennen muuttoa suurempaan asuntoon. Sohva oli siisti, halpa ja sen sisuksista löytyy mahtavan käytännöllinen esiin taitettava kahden hengen vuode, jolle on ajan kuluessa saanut peitellä nukkumaan useamman kaverin.

Mutta sohva on kieltämättä jo hieman ryytynyt. Päällys on aina rytyssä, pehmusteet painuvat istujan painosta mitä epäergonomisimpiin asentoihin ja niitä saa aina olla muussaamassa paremmaksi. Kun pehmusteet ovat mitä ovat, saa selän tueksi kasata tsiljoona miljoona tyynyä, joiden möyhyminen oikeisiin asentoihin on sekin oma hommansa. Haaveena olisi ostaa uusi, entistä ehompi sohva, jonka pehmusteet säilyttäisivät muotonsa ja tukisivat paremmin istujaa.

Toisaalta olen aika huono vaihtamaan uusiin tavaroita ja huonekaluja, jotka ovat oikeastaan ihan toimivia, mutta silti niissä on se jokin juttu, joka ärsyttää. Kun on tässä elämässä muitakin rahareikiä ja sijoituskohteita. Sohvan lisäksi selkää ei syleile nykyinen sänky, mutta kun sängytkin ovat niin karsean kalliita. Kaikki on niin kovin kallista. Toisaalta laadusta pitää maksaa. Ja selän hyvinvointiin kannattaa panostaa.

Jonain päivänä sanon hei heit tälle vanhalle, hyvin palvelleelle sohvalle ja ostan UUDEN raikkaamman ja tukevamman tapauksen. Se on vissi. Sitä päivää odotellessa jatkuu tämän sohvan päivittäinen muhentaminen uuteen uskoon.

*

Our old couch. Someday I'll buy a new one.