Hiki virtaa ai jai jai, mutta ei saa valittaa. Koska nyt on kesä ja kerrankin tarkenee eiks je?
Nyt on juuri se aika vuodesta, että olisi ihanaa jos olisi oma piha, jota saisi myllätä ja laitella ja katsoa kuinka kukat pärjää tämmösen surkean kukkien sielunelämää vähän jos ollenkaan ymmärtämättömän, mutta sitäkin innokkaamman kokeilijan kanssa.
Mulla yleensä homma menee niin, että saan äidiltä kukkia, jotka sitten jonkin aikaa on ihan ok, mutta sitten ne äkkiä ihan varoittamatta kuolevat pois. Enkä omasta mielestäni ole muuttanut hoitorutiineja tai säikytellyt kasveja muutenkaan, joten vika ei siis voi olla minussa. Sitten menen ja haen lisää kasveja äiteeltä testaukseen, jotta näen mikä lajike selviää tässä kidutuskammiokodissa hengissä. Toisinaan kasviparat pääsevät vanhempien luo hoitoon, jossa äiti elvyttää ne oikein näteiksi ja kukoistaviksi. Sitten haen ne takaisin ja avot, dööden kommer för alla.
Viime aikoina olen saanut pidettyä hengissä melkoisen määrän kukkia, jee! Ainakin verkkolehti ja anopinkieli voivat hyvin. Apostolinmiekka alkaa jotenkin nuupahtaa, mikähän sitä vaivaa.. Yksi kolmesta ikealaisesta kaktuksesta on jo siirtynyt manan majoille.
Mutta ei heitetä toivoa, ehkä minustakin tulee vielä ultimaattinen viherpeukaloyrttipiipertäjänhenkilö.:) Ja yritystähän löytyy, tällä kertaa kassellaan kuis käy uusien parvekekasvien kanssa. Testauksessa koristebataatti, mustasilmäsusanna ja ikimuistoinen mummolakasvi, perinnekasvinakin kunnostautunut pelargonia.
Ihanaa, kaunista, bear with me dear plants.
*
New plants! Ipomoea batata, thunberia alata and pelargonium from South Africa. Now I just have to try to keep them alive.