Elän vielä sitä ihanaa aikaa, kun kaikki uudessa kaupungissa kiinnostaa, kaikki on kaaheen jännää ja kaunista ja joka kulmalla on joku uusi ravintola, kahvila tai nähtävyys, joita pitäis päästä näkemään ihan just heti nyt.
Koska tämä kausi ei voi kestää ikuisesti otettiin tänään luennottoman päivän kunniaksi pyörät alle ja käytiin tekemässä noin 9 kilometrin pyörälenkki kaupungin poikki sinne tänne. Suunnattiin mm. legendaariseen Pyynikin näkötornin munkkikahvilaan, joka on kuulemma semmoinen must juttu tässä kaupungissa. Oli muuten melkoinen mäki, joka piti pyöräillä/taluttaa ihan ylös asti, ennen kuin pääsi naatiskelemaan maisemista ja munkeista.
Ai että, kyllä oli niin makoisa munkki, vielä lämmin, ihanan pehmeä ja sopivasti kaardemummaa, että olisi voinut syödä useamman kuin yhden!
Ja muutenkin tässä paikassa leijui vahvana semmoinen rehellinen vanhan liiton meininki tiedättekö, että voi ihan kuvitella, miten siellä vuonna 1929 ovat herrat ja rouvat nautiskelleen kupposen kahvia ja ravanneet pyörö portaita ylös ja alas. Tämmöisenä historiafriikkinä olin ihan vakuuttunut että jes.
Näköalatornin huipulla huomasin muuten, että näin 26-vuotiaana on jo ihan auttamattomasti mummoutunut. Niin vahvasti, että siellä korkeudessa taivasalla huippaa kivasti ja polvissa tutisee. Olen siis kehittämässä itselleni korkeanpaikankammoa, jei.
Että vanhemmiten terveyden lisäksi alkaa pettää mielenterveys. No mutta näitä sattuu.
*
We went to see our city from Pyynikki tower. It was quite exhausting but fun.