Viestejä kaaoksen keskeltä

Yksi juttu, jota vihaan sydämeni pohjasta on muuttaminen. 

Tavaran määrä yllättää aina ja sitten joutuu pähkäilemään sitä, että mikä rätti, rytky ja kippo joutaa roskiin, mikä kierrätykseen, mitä ehkä voisi tarjota kavereille tai varastoida vanhempien tontille. Ja aina herää kysymys, että miksi mulla on näin paljon tavaraa. Tulee suorastaan syyllinen olo, kun oikeastaan haluaisin olla niinkuin Nuuskamuikkunen ja katsella kaikkea kaunista, mutta en ostaa, raahata mukaan ja omistamalla omistaa mitään.

"Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman." 

- Nuuskamuikkunen

Vielä en ole näihin muikkusmaisiin zen-tiloihin päässyt, sillä jokapaikassa on tavaraa. Paljon. Erityisesti kirjoja, cd-levyjä ja dvd-leffoja. Tämän havaitsin, kun pakkasimme edellisen osoitteen ja muutimme toiselle puolelle Suomea tuossa viime viikonloppuna. Tai no, pakkaamista on tullut harrastettua enemmän tai vähemmän kokonaisen kuukauden ajan ennen hoo-hetkeä, ettei loppumetreillä iskisi se kuuluisa viimehetken paniikki. 

Uutta naapurustoa olen ihmetellyt ikkunan läpi ja hieman ulkoilmassa seikkaillen. Yksi ystävä kysyi, että no miltä siellä nyt sitten teidän huudseilla näyttää. No tältä.

Olohuoneen ikkunasta avautuu näkymä takapihalle. Meitä vastapäätä komeilee kaunis vanha puutalo ja kasa vaahteranlehtiä, jossa tekisi mieleni mennä möyrimään. Mitähän naapurit ajattelisivat..

Keittiön ja makuunhuoneen ikkunoista näkyy katu, pienen pieni puisto ja joku paikallinen pystybaari. Sitäkään en ole vielä käynyt testaamassa.

Tässä keittiö. Pöydällä epämääräistä tavaraa matkalla jonnekin. Lisäksi tahtoisin huomauttaa, että nuo pullot tuossa ovat suurimmaksi osaksi lahjaksi saatuja valkoviinejä ja viskejä, lähinnä ruuan tai jälkiruokakahvin kanssa nautittavia. Ja yskänlääkepullo. Emme siis ole ratkenneet ryyppäämään täällä uudessa ympäristössä.:)

Kasvit selvisivät muuton rasituksista yllättävän hyvin. Tässä vasemmalta Reiska, Yrjänä, Pipsa, herrat Höpö ja Pöpö, Wilhelm.............. Tuota. Joo.

Olohuoneen enemmän tai vähemmän hallittu kaaos. Sanon hallittu, koska kyllä tässä järjestyksessä on jo jotain kohdallaan, vaikka paljon mietittävää vielä riittää. Onneksi kukaan ei ole määräämässä milloin täällä pitäisi olla valmista ja siistiä ja edustuskuntoista.:)

Muutto meni hyvin, mutta nyt on iskenyt kaamea väsymys. Kaikki muuttopäivään liittyvä stressi ja ahdistus on lauennut plus tietenkin ne tziljoonat muuttolaatikot ja jätesäkilliset täynnä vaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita, jotka raahasimme eessun taassun kahden pakettiauton välillä, niin ei toisaalta ihmekään. Ihaninta oli se, että apuna oli kasa kavereita. Ilman niitä ei muutosta olisi tullut mitään eikä elämästä muutenkaan tulisi yhtään mitään.

*

Pictures of our new apartment. Moving was quite stressful but we survived. How come I have so much stuff? Now I'm trying to figure out what to put and where.