Meillä on mummolta saatu musta kiikkustuoli, ei liian iso, ei liian pieni. Rehellinen goottikiikku, jossa on hyvä minunkin mummona istua ja muistella vanhoja hyviä aikoja. Tiesittekös muuten, että kiikkustuoli vaatii alleen kauniin maton? Mitä mökimpi fiilis, niin sitä parempi. Räsymatoissa on sitä jotain, mutta minulla kummitteli mielessä pyöreä paksuneuloksinen virkattu ihanuus, jollaisen olen nähnyt anoppilassa ihan livenä.
Koska en ole koskaan ollut mikään kunnon martta taikka velho rättikässässä arvoin pitkään, että josko minä osaisin kanssa. Siis virkata. Kokonaisen maton!
Sitten päätin, että eihän se nyt niin vaikeaa voi olla. Joten tilasin kuteet ja virkkuukoukun. Tämä tapahtui viime viikolla maanantaina.
Mattotarpeet saapuivat jo kahden päivän kuluttua ja pääsin purkamaan laatikosta neljä kiloa ontelokudetta (joka muuten on 100% kierrätyspuuvillaa, jee). Vyyhtien selvittäminen oli helppoa, sillä kude oli siististi pakattu, joten rullalle keriminen onnistui varsin mainiosti.
Maton malliksi valikoitui
Aura-matto, joka oli mielestäni mukavan klassinen, muttei liian rönsyilevä, kuten vaikkapa toverinsa
Juhannusruusu. (Lisää malleja
Kangasaitan sivuilla.) Ensi vilkaisu ohjeeseen kertoi, että ilman virkkaus-opasta ei hommasta tulisi mitään. Siispä aloitin projektin opettelemalla perusilmukoiden virkkauksen ihan alusta pitäen. Tässä auttoi
Novitan sivuilta löytynyt virkkausohje, jossa myös selitettiin mitä ohjeessa käytetyt silmukoiden lyhenteet oikein tarkoittavat.
Nirkkoreunusta varten löytyi vielä erillinen ohje.
Ensimmäinen ilta meni uuden opettelussa ja siinä, että yritin saada ohjeesta jotain tolkkua. Otti oman aikansa, ennen kun ymmärsin mitä ihan perusilmauksilla tarkoitetaan, kuten kuinka pylväiden määrä lasketaan tai mitä ohjeessa tarkoitetaan kerroksella. Esimerkiksi kohdassa "virkkaa renkaaseen 9 ks ja sulje krs ps:lla" ei virkata 9 kiinteää silmukkaa putkeen aina seuraavaan silmukkaan, vaan useampi silmukka samaan niin, että renkaan silmukkamäärä on kerroksen lopussa 9 silmukkaa. Jouduinkin purkamaan kerrokset 1-3 ainakin neljä kertaa ja aloittamaan aivan alusta, ennen kuin homma alkoi näyttämään miltään.
Muutenkin otin semmoisen asenteen, että kaikki ohjeen epäselvyydet selkenevät kyllä kokeilemalla - jos jokin kohta ei näytä oikealta, niin sitten puretaan ja kokeillaan toisella tavalla tai improvisoidaan niin, että näyttää siltä, että olen tiennyt mitä olen tekemässä. Ja jos pylväitä ei ole oikea määrä, niin sitten niitä lisätään, vaikka sitten samaan silmukkaan virkkaamalla (eli huijaamalla).
Tänään eli sunnuntaina sain sitten maton valmiiksi. Mitäpä pidätte?
Osasinpa hienosti. Siis virkata. Kokonaisen maton!
Kudetta jäi hieman ylimääräistä, pitää varmaan virkata lopuista joku säilytyspussi tai jotain. Nyt kun on vauhtiin päästy nääs nääs!
Mutta oli oikein mukavaa vaikka ärräpäitä välillä lenteli. Eikä ollenkaan niiiiin vaikeaa mitä kuvittelin, kunhan pääsee hommasta jyvälle. Suosittelen.
Lopuksi tahtoisin omistaa tämän menestystarinan kaikille mummoille ja martoille, joilla pysyy virkkuukoukku tai neulopuikot hyppysissä. Rispektii.
*
Look what I did!