Accessorize accessorize! Olin hurja ja kaivoin viikonloppuna korulaatikosta arkikorujen (semi-pakollinen kihlasormus ja syntymäpäivälahjaksi saatu hopeinen rannekoru) seuraksi äidin vanhan kultasormuksen. Sormukseen on kaiverrettu päiväys vuoden 1973 heinäkuulta. Äitee on ollut tuolloin 13-vuotias tylleröinen ja sormus syntymäpäivälahja äidin äidiltä. Viehättävä sukupolvien ketju tässä näin.
Olen nykyään aika huono pitämään isoja sormuksia, vaikka nuorempana tuntui, etteivät isotkaan sormukset häiritse keskittymistä tai tunnu epämukavilta. Se on se vanhuus. Mutta tämä äidin vanha sormus on niin ihanan ohut ja kevyt, että se sopii mainiosti käteen eikä ilmoita olemassaolostaan mitenkään huudellen. Muutenkin korut ovat jääneet pukeutumisesta aika pienelle osalle. Aikaisemmin saatoin käyttää isoja kaulakoruja ja kun tukka oli lyhyempi, myös isoja korvakoruja. Nyt tyydyn paljon pienempiin nappikorviksiin ja kaulakoruja en käytä ollenkaan. Silmäys korulaatikoihin (kyllä, niitä on useampi) kertoo, että olisi kai aika myydä käyttämättömän korut kirpputorilla. Mutta ei nyt kaikkia sentään..
Aurinkoinen sää paljasti karun totuuden: täällä meillä kädet ovat talven jäljiltä melko kalpeat ja kuivat. Muistakaahan ihmiset kuoria ja kosteuttaa myös käsiä, ainakin näin kevään korvalla, kun pahimmat paukkupakkaset ovat toivottavasti takana päin. (Pakko koputtaa puuta, ettei mikään kaamea takatalvi iske kimppuun.) Kuorin käpälät pari päivää sitten ja nyt ovat nämäkin töpöt jo paljon pehmeämmät. Yritin myös tehdä klassista ranskalaista manikyyriä, mutta taitavat olla ne kynsienlakkaustaidot hieman ruostua tässä viimeisen puolen vuoden aikana, sillä eihän siitä muuta tullut kuin sanomista. haha Lopulta pitäydyin vain siinä neutraalissa aluslakassa, että suuremmilta sotkuilta vältyttäisiin.
p.s. Huomaa kalpeudesta huolimatta oikean ranteen vielä kalpeampi rannekellon jättämä rusketusraja. Ovat kädet siis jotain aurinkoa jossain välissä saaneet!
*
My every day jewelry: engagement ring, silver bracelet and my mother's old golden ring she got as a birthday present she when she was 13.
Minustakin on näin vanhemmiten tullut tosi huono asusteiden ja korujen käyttäjä, pitäisi petrata kun muilla ne ovat aina niin somia! Hauskaa muuten, että minullakin on samanmoinen kultainen pallukkasormus joka on oman äitini peruja. :)
VastaaPoistaJoo ehkä se juttu onkin löytää semmoisia koruja, jotka ovat miellyttäviä käyttää, niissä on "sitä jotain" ja plussaa (ainakin omasta mielestäni) on tietenkin jos korulla on jokin tarina. Nämä koruasiatkin kehittyy sitä mukaa kun oma tyyli muuttuu ja muoti siinä samalla.:)
PoistaOho aikamoinen sattuma!:D Ehkä se on ollut siihen aikaan joku hitti-sormus, jota monet ovat pitäneet!