Tänään on taas kerran yksi niistä päivistä.. Niistä päivistä, jolloin on vaan pakko päästä Japaniin.
Pakko. Päästä. Japaniin.
Vaihtovuodesta on jo aikaa ja kaipuu kaukaiseen maahan on kasvanut tasaista tahtia. Aika kultaa muistot ja niin on käynyt tässäkin tapauksessa - kaikki feilaukset sun muut ovat kaikonneet jonnekin mielen taka-alalle. Päällimmäisenä on vaan ne parhausasiat: ihanaiset toverit, mahtavat mestat, herkku-ruoka, japanimaiset tuoksut ja hommailut.
Sen takia olenkin viettänyt toimeliaan päivän etsien halpoja lentoja, vertaillen hotelleja ja suunnitellen matkaa. Vai miltä kuulostaisi: Kioto, kaunis pieni hostelli Kiyomizun temppelimäen varrelta, kivenheiton päässä Gion ja Kamo-joki. Eeppinen matka entisiin maisemiin KGU yliopistolle, kaikki japanilaiset tutut ja yhteinen illallinen paikallisessa sushi-ravintolassa. Päivämatka kohteeseen Uji, jossa vihreää teetä kaikissa mahdollisissa olomuodoissa. Hilpeä matsuri. Ilta izakayassa ja sitten hoilaamaan karaokeen. Joku SevenEleven tai Lawson ja se, että saisi vaan ostaa ruokaa ruokaa.. Ja tietenkin miljoona tziljoonaa temppeliä, pyhäkköä ja iltakävelyä.
Kauneutta ja rauhaa.
Ikävää on monenlaista. Joskus on raastava ikävä toisen luo, joskus taas ikävässä on ihana velloa ja muistella menneitä. Oma ikäväni on tätä jälkimmäistä laatua, ainakin vielä tällä hetkellä. Siksi matkan suunnittelu on osa ihanuutta, kun ollaan jo melkein liikkeessä, melkein nähdään ystävän kasvot, kävellään tuttuja katuja..
Vielä joskus, ehkä piankin?:)
*
I miss Japan so much today. I want to go to Kyoto, meet all the friends, eat the food, go to karaoke and matsuri, walk by River Kamo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä se sanoo?