Töissä vanhempi kollega muisteli, miten hän nuorempana saattoi pestä ikkunat kaksi kolme kertaa vuodessa. Meikä ei oo pessy ikkunoita kahteen kolmeen vuoteen! Vai ikinä? Todellinen sukupolvien välinen kuilu.
Opiskelija-kämppien ikkunoita ei oikein tehnyt mieli ruveta kuuraamaan, kun ei tiennyt milloin on edessä muutto seuraavaan osoitteeseen. Ja hei, jos kukaan aikaisempikaan vuokralainen ei oo pessy, niin ei munkaan tarvii. Eikä ikinä vuokratakuustakaan nipistetty ikkunoiden pesemättömyyden takia.
Nyt olen ensimmäistä kertaa aikuisiällä vuokralla yksityisessä asunnossa ja huh hei, ei ole näillekään ikkunoille rättiä näytetty pitkiin aikoihin. Ikkunoista löytyi mehevä kerros siitepölyä ja kaduilta irronnutta smägmää. Koko homma meinasi tälläkin kertaa kaatua lahjakkaisiin selittelyihin - kun rantatunnelia vielä louhitaan, niin räjäytysten pöly likaa ikkunat kuitenkin heti samoin tein. Eli mitä järkee hei?
Mutta eilen. Mä. Tein. Sen. Ikkunat on nyt pesty, voilà! Ai jeesus tuntuu hyvältä.
Tältäkö maailma näyttää?
Kaikille ikkunoiden pesua harkitseville ihmisille voin sanoa, että kyllä, se on sen arvoista! Ja äiti, be proud of me.
Yllätyin oikeastaan kuinka nopeasti homma kävi, vaikka kaksinkertaisia ikkunoita on täällä neljä, kaksi isoa ja kaksi pientä. Hyvillä vehkeillä ja aineilla tuli puhdasta muutamassa tunnissa. Oli oikein palkitsevaa pyyhkiä ikkunan alareunasta sellainen pikimusta vesirantu, ehkä pesu oli oikeasti ihan paikallaan.
Nyt en laske kaihtimia sitten syksyn pimeiden iltojen, niin kauniilta näyttää. Tämä valo, nämä kirkkaat värit! Kuin harmaa verho olisi nykäisty syrjään.
Odotan uusia vieraita saapuvaksi, tulkaa nyt äkkiä kahtomaan miten täällä on nättiä, ai että. Sisustuselementtinä puhtaus on kyllä oikein suositeltavaa.
Olen taas asteen verran aikuisempi.
*
I washed the windows, ah the light!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä se sanoo?