Kellohampsterin paluu.

Olen toivoton kello-ihminen. 

En siis sillä tavoin, että olisin aina ajoissa paikalla tai aikatauluttaisin joka minuutin kalenteristani jollekin toiminnolle (hah minäkö). On toki kiva ja oikein suositeltavaa olla paikalla sovittuna aikana. Mielummin kuitenkin saavun tapaamisiin omaan tahtiini enkä kiirehdi katuja stressipallona, joka säteilee tehokkuutta ja hivenen paniikkia muihin ihmisiin. Lähden luennolle ja töihin aina hyvissä ajoin, että saan fiilistellä aamuja rauhassa. Muistan hyvin nuorena tyttönä ensimmäisen vierailuni Helsinkiin, sillä tuntui kummalliselta, että ihmiset kävelivät kadulla niin pirun nopeasti, eikä kukaan katsonut vastaantulijaa silmiin. Tuntui rentouttavalta palata idän rauhaan kiireisen pääkaupunkiseudun jälkeen.

Olen tulkinnut, että minuun on geneettisesti koodattu vahva downshiftaus-mentaliteetti, sillä haluan pitää kalenterini vapaana kotoilulle ja rauhoittumiselle. Ihailen ihmisiä, joilla on paljon harrastuksia ja tekemistä myös vapaa-ajalla, sillä en itse jaksa pitää kiinni harrastamisesta. Kokeilen erilaisia asioita mielelläni, mutta yleensä en ole kovin oma-aloitteinen kokeilujen järjestämiseksi. Toisinaan haluan olla kotonakin aivan hiljaa itsekseni ja tarkkailla maailmaa ikkunan läpi. 

"...introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”." (wikipedia)

Huh huh, melkoisen osuvaa. Onneksi olen oppinut haastamaan itseni ottamaan osaa, olemaan sosiaalinen ja kävelemään kadullakin aina välillä oikein nopeasti.

Mutta asiaan. Kello-ihmisenä oleminen tarkoittaa minun tapauksessani rakkautta kauniisiin kelloihin. Ah, kelloja kelloja! Niin monenlaisia, eri väreissä ja kuoseissa. Tahdon saada ne kaikki, tai ainakin suurimman osan.

Tämän syksyn huokailuttavimmat tapaukset ovat selkeitä ja metallisia. Huomasin kesän aikana korulaatikkoni potevan akuuttia kullan kaipuuta ja ah nyt niin trendikäs ruusukultakin näyttää omaan silmääni oikein mainiolta. 

 

 

Casio A168WG-9EF / Marc by Marc Jacobs MBM3244

 Lacoste VICTORIA / Timex T2P223

Mielestäni on täysin ok, että kello on vähän muhku ja se saa näkyä. Kun muutoin nykyisin käytän melko pieniä ja minimalistisia koruja ja pukeutuminenkin on muuttunut aina vain konservatiivisempaan suuntaan voi paksulla ja kimaltelevalla kellolla hieman räväyttää. Yleensä ostan halvan, noin viidenkympin kellon vuoden tai parin välein ja käytän sitä joka päivä, kunnes kello on täysin kulunut (halpojen kellojen vitsaus) ja löydän uuden. En osaa mätsätä kelloja asukokonaisuuksiin, vaan luotan yhteen ja samaan kaikissa tilanteissa tietenkin pois lukien juhlapukeutuminen. 

Hintahaitarissaan nämä kellot seilaavat neljästäkympistä aina vajaan kolmeensataan skibale. Mitään kellojen massaostoja ei siis todellakaan ole tiedossa. Ehkä joskus omistan jonkun oikein hienon ja kalliin kellon, jonka voin periyttää lahjana jälkipolville.

Näyttää edelleen pahasti siltä, että tulevat lapseni omistavat jo etukäteen järkyttävän määrän roinaa. Tai sitten minut haudataan tuon Lacosten kellon kanssa.

*

Autumn watch wish list.

Made in Finland by Kumela

Vaikka olen asettanut ehdottoman ein kaikille lasimaljakoille ja ikkunalautoja täyttäville purnukoille päätyi yksi kaverin tarjottelema riihimäkeläinen silti omistukseeni kesän aikana. Kumelan ruskea lasimalja on kyllä kamalan kaunis, varsinkin aurinkoisella ikkunalaudalla! En tiedä maljan nimeä, mutta pohjassa on Kaj Blomqvistin signeeraus.

Tämän(kin) voin sitten perinnöksi lapsille jättää.

Hohoo kämppä muuttuu vähä vähältä mummolaksi. Missähän vaiheessa mies huomaa..

*

Kumela vase by Kaj Blomqvist.

Kasvikauneutta

Eilen oli paras ja kaunein perjantai. Edessä viikonloppu ja viikon loma. Matka Helsinkiin ja pari yötä hotellissa. Syksyinen, mutta aurinkoinen sää harmauden ja sateen välissä.

Ylämäkeä taapertaessani katse osui kukkakaupan ikkunaan, jota olen monta kertaa ihaillut. Tällä kertaa pysähdyin ja menin sisään. Mukaan lähti kaksi pienen pientä, mutta ah niin sievää kasvia. Tämä piikkisempi on viirukirjotähti ja toinen jokin mehikasvi X. Kukkalauta kaunistui taas kertaheitolla.

Syksy saa tulla.

*

New flowers for autumn.

Siitä tulikin verho!

Tomerana tyttönä lähdin ekaa kertaa elämässäni ostoksille Eurokankaaseen. Tarkoituksena oli vihdoin löytää järkevä, kestävä, neutraali mutta siisti verhoilukangas sohvamme beigelle rahille, joka on saanut oman osansa juomaroiskeista sun muista läikytysinsidenteistä. 

Euronkankaassa oli vaikka mitä! Löysin heti pari kolme vaihtoehtoa, joiden välillä arvoin muutaman hetken. Ajattelin, että kyllä rahi saa olla hippasen moderni, joten päädyin ostamaan pari metriä Sandersonin Angel Ferns kasviaihetta. Kotona totesin, että nämä yritit toimisivat kyllä rahissa, mutta vielä paremmin verhona makuuhuoneessa. Surautin ompelukoneella tilkusta sivuverhon kas vain noin vain.

Makuuhuoneen fiilis muuttui kerta heitolla jotenkin rauhallisemmaksi ja seesteisemmäksi. Kasveissa on sitä jotain, oli kyseessä sitten printti tahi oikea ruukkurehu. Ja tämä toimii kyllä ihan jees mustan pimennysverhon kanssa.  

Ehkä ensi viikolla menen metsästämään verhoilukangasta toistamiseen. Katsotaan mitä lähtee mukaan ja mitä siitä tulee.

*

A curtain!

Lipaston evoluutio

Mummon tyttöaikainen koivulipasto on saanut kokea nuppienvaihtovimmani jo aikaisemmin, mutta edelleen oli fiilis, että vielä tästä paremman saisi. 

Käppäilin Aleksis Kiven kadun LWM-putiikkiin sisään ja sieltä löytyi juuri saapuneita aivan uskomattoman hienoja luisia vetimiä. Sain vision: jokainen nuppi olkoon erilainen. Niin kuin me ihmiset, elämän pyörteissä matkaavat. Ah, runollista.

Luinen vedin.

Intialainen ovenkahva, kierrätetty.

Itse tuunattu nuppi.

Tästä tuli todella piristävä ja hauska! 

Lisäksi on oikein hauskaa, että kannen takana lipaston pikku laatikoissa on vielä neljä muuta nuppia, jotka odottavat vaihtoa. Ehkä maalaan muutaman näistä vanhoista eri värillä ja ostan sitten pari vedintä joskus, kun sattuu halpoja ja kivoja vastaan. Ja jos alkaa joku nuppi kyllästyttää, voi niiden paikkaa vaihdella keskenään.

Jos siis joku kaipaa tämänkaltaisia vetimiä, niin täällä olisi nyt ylimääräisiä.:)

*

Bureau tuning.