Kävimme jokunen tovi sitten kaukana idässä. Äidin kasvitarha oli alkanut jähmettyä talviteloilleen, kukkasia peitti kuura ja kameran kanssa operointi ilman hansikkaita oli melkoisen kylmää kyytiä.
Siltikin oli mukavaa noudattaa perinteitä ja käydä läpi puutarhan jokainen kolkka kuvaten kuolevia kukkapenkkejä. Kameran läpi katsottuna pienimmätkin yksityiskohdatkin erottuvat ja luonto osoittautuu täydelliseksi.
Luontokuvausrintamalla on ollut viime kuukausina hyvin hiljaista. On niin eri asia ottaa valokuvia huonekaluista ja koriste-esineistä, kuin kuvata luontoa. Huoneiden kuvaamisessa on omat niksinsä ja on mukava huomata kuinka silläkin saralla voi kehittyä paremmaksi. Silti tekisi mieli aina palata kuvaamaan outoja lehtiä, ruohonkorsia tai laitureita järven rannalla... ehkä niiden kuvaamisesta saan ne parhaimmat vibat.
Mutta ei voi mitään, oma moka jos en ole osannut ottaa aikaa tai viitsinyt kameran kanssa pihalle. Ehkä olisi parasta välillä palata niiden perusasioiden äärelle ja miettiä mistä asioista oikeasti on nauttinut elämässään. Ja toteuttaa sitten niitä sopivissa määrin.
Itse ajattelin jatkaa luontokuvausta. Ehkä voisin myös kirjoittaa jonkin runon jossain välissä. Omenahilloa varten löytyy jo omenoita jääkaapista.
*
Nature photography is my favorite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä se sanoo?