Virallinen meitsie

Nyt on truu-bloggari tyyliin otettu meitsiet vaateliikkeen sovituskopissa. Voin esitellä teille kohta komeroon siirtyvät talvivaatteet, joissa on hiihdetty läpi tämä epämääräinen talvi. Koska teitä kiinnostaa mitä mulla on päällä, eiksje?

Olen viime aikoina todennut, että yksi vanhenemisen merkki on se, että huomaa ostavansa vaatteensa Seppälästä. Oikeesti sieltä saa aika hienoja kledjuja. Sitä vastoin yhä harvemmin huomaan ostavani mitään Gina Tricotilta mistään BikBokista nyt puhumattakaan. Tyyli muuttuu, mutta ehkä tämä kertoo myös siitä, miten laiska vaatekaupoilla kävijä nykyisin olenkaan. Sitten kun kaupoille raahautuu, on helpompi mennä kauppaan, jossa on aikaisemmin vaatteiden osalta tärpännyt. 

Olen myös aika turvallinen pukeutuja siltä osin, että haluan paitoihin kunnon hihat ja säällisen kaula-aukon, joka nykyään rajaa jo aika tehokkaasti noita rättiputiikkeja. Sit ois tietenkin ihan kiva, jos vaate olisi laadukas ja kestäisi, jos nyt ei äidiltä tyttärelle, niin ainakin pitempään kuin vuoden. Toiveajattelua? Ehkäpä.

Suomen oloissa talvivaatteille pitää noin muutenkin asettaa moninkertaiset paineet, kun kaiken pitäisi olla lämmintä, veden ja jään pitävää, tyylikästä ja edullista. Onneksi tulee kesä ja arktiset olosuhteet hieman hellittävät. Pukeutuminenkin alkaa taas ihmeesti kiinnostaa, kun ei tarvitse enää kääriytyä miljoonaan vaatekerrokseen, vaan voi harkita pukeutuvansa mekkoon tai hamoseen ja hankkivansa rusketuksen. Onneksi aurinkolasit on jo valmiina.

Takki talvi'12 Seppälä / Kengät Skopunkten
Farkut Seppälä / Huivi Seppälä
Kauluspaita H&M / Neule Seppälä

*

In Seppälä we trust.

Origami ruusu DIY

Soitin eilen Skypellä merten taakse Japaniin ja aloin heti potea kroonista kaukokaipuuta. Ystävä on aloittanut aikuisen elämän ja hommannut sekä työn että kämpän Tennojilta Osaka luupin varrelta. Jätin kiertelyt sikseen ja kysyin suoraan josko toverin uudessa kämpässä olisi tilaa muutamalle reissaajalle, jos joskus sinne asti pääsisimme uudestaan. Ystävä toivotti meidät tervetulleeksi, joten enää tarvitaan lentoliput ja ruokarahaa.. ja tietenkin iso kasa tuliaisia armeliaalle emännälle vuokran korvaukseksi.

On suloista ja karmeaa kaivata ystäviä, jotka asuvat kaukana. Toisaalta on totta, että aika ja välimatka erottelevat jyvät akanoista ja eikä yhteys tosiystäviin koskaan katkea. Ja sitten, kun ystävän pitkästä aikaa vuosien jälkeen taas kohtaa, on ilo monin verroin voimakkaampi.

Kuin tilauksesta, sain eräänä päivänä siipalta lahjaksi tämän omin pikku kätösin askarteleman origami ruusun. Mikä ajoitus! Otan tämän merkkinä sille, että Japanin matka olisi nyt paikallaan. Jos ruusun taittelu kiinnostaa, löytyy tämän kukkasen ohje täältä. 

*

Origami rose I got as present.

Musta Alibaba-öljylamppu

Hihii, tiedättekö mikä on tosi hieno ja mahtava ja über piirre ystävissä? Se, kun ystävä soittaa kirpputorilta, että täällä on tämmönen astia/vaate/juttu, minkä sinä varmaan haluaisit, niin ostanko? Minulle on käynyt jo kahdesti näin, ensimmäisellä kerralla toveri toi ihanaisen vihreän Riemuraita-purnukan. Tällä kertaa samainen ystävyys toi Kerttu Niemisen mustan Alibaba-öljylampun, jonka oli metsästänyt joltain kirpputorilta halpaan hintaan! Valkoisen ostin melkein vuosi sitten Huudosta.

Kiitos Hanna kiitos. Vielä joskus minäkin löydän jotain höpsön hienoa ja soitan sulle tai ostan sen noin vaan ja tuon yllärinä. Muista sitten yllättyä.

Tällä viikolla on saatu nauttia ihanista tulppaaneista. Tämä lahjapuska saapui naistenpäivänä ja miestenpäiväksi ostin siipalle vastalahjaksi toisen kimpun. Kaunista&ovelaa!

*

My friend bought me this black Alibaba oil lamp (designed by Kerttu Nieminen for Arabia) from a flea market.

Eräs päivä

Tänään on ihan tavallinen torstai. Silti aika ihana. Aurinkoinen, laiska. Romanttinen vuosipäivä. Jo 4 vuotta yhdessä ja aika on mennyt niin kovin nopeasti. Vaikka missä ollaan ehditty käydä, syödä ja kuunnella musiikkia. Käydä kävelyllä, matkustaa merten taa, juoda hieman viiniä, hieman olutta. Katsoa jalkapalloa, vertailla lukukokemuksia ja tehdä yhdessä ruokaa, leipoa sämpylöitä. Monia arkijuttuja, joista on syytä olla kiitollinen.

quote by kuvittaja Maria Taari, Deko 8/2013

*

4 years together today.

Yksityiskohtaista

Accessorize accessorize! Olin hurja ja kaivoin viikonloppuna korulaatikosta arkikorujen (semi-pakollinen kihlasormus ja syntymäpäivälahjaksi saatu hopeinen rannekoru) seuraksi äidin vanhan kultasormuksen. Sormukseen on kaiverrettu päiväys vuoden 1973 heinäkuulta. Äitee on ollut tuolloin 13-vuotias tylleröinen ja sormus syntymäpäivälahja äidin äidiltä. Viehättävä sukupolvien ketju tässä näin. 

Olen nykyään aika huono pitämään isoja sormuksia, vaikka nuorempana tuntui, etteivät isotkaan sormukset häiritse keskittymistä tai tunnu epämukavilta. Se on se vanhuus. Mutta tämä äidin vanha sormus on niin ihanan ohut ja kevyt, että se sopii mainiosti käteen eikä ilmoita olemassaolostaan mitenkään huudellen. Muutenkin korut ovat jääneet pukeutumisesta aika pienelle osalle. Aikaisemmin saatoin käyttää isoja kaulakoruja ja kun tukka oli lyhyempi, myös isoja korvakoruja. Nyt tyydyn paljon pienempiin nappikorviksiin ja kaulakoruja en käytä ollenkaan. Silmäys korulaatikoihin (kyllä, niitä on useampi) kertoo, että olisi kai aika myydä käyttämättömän korut kirpputorilla. Mutta ei nyt kaikkia sentään..

 

Aurinkoinen sää paljasti karun totuuden: täällä meillä kädet ovat talven jäljiltä melko kalpeat ja kuivat. Muistakaahan ihmiset kuoria ja kosteuttaa myös käsiä, ainakin näin kevään korvalla, kun pahimmat paukkupakkaset ovat toivottavasti takana päin. (Pakko koputtaa puuta, ettei mikään kaamea takatalvi iske kimppuun.) Kuorin käpälät pari päivää sitten ja nyt ovat nämäkin töpöt jo paljon pehmeämmät. Yritin myös tehdä klassista ranskalaista manikyyriä, mutta taitavat olla ne kynsienlakkaustaidot hieman ruostua tässä viimeisen puolen vuoden aikana, sillä eihän siitä muuta tullut kuin sanomista. haha Lopulta pitäydyin vain siinä neutraalissa aluslakassa, että suuremmilta sotkuilta vältyttäisiin.

p.s. Huomaa kalpeudesta huolimatta oikean ranteen vielä kalpeampi rannekellon jättämä rusketusraja. Ovat kädet siis jotain aurinkoa jossain välissä saaneet!

*

My every day jewelry: engagement ring, silver bracelet and my mother's old golden ring she got as a birthday present she when she was 13.